"Tiedämme, että trauma vaikuttaa syvällisesti kehoon ja hermojärjestelmään ja että monet traumatisoituneiden ihmisten oireet ovat kehoperäisiä".   -Pat Ogden-

Traumaattiset tapahtumat JA TRAUMATISOITUMINEN

Traumaattiset tapahtumat ja kokemukset voivat olla mittasuhteiltaan millaisia tahansa. Historiallisia, kokonaiseen kulttuuriin vaikuttavia myllerryksiä, perheen synkkiä salaisuuksia, lapsen kiintymyssuhteissa tapahtunutta väkivaltaa, tai muuta kaltoinkohtelua. Ihmisen elämänvarrella tapahtuneita traumaattisia tapahtumia, kiusaamista, seksuaaliväkivaltaa, onnettomuuksia, sairastumista, läheisen ihmisen menettäminen, käsittelemätöntä surua.

Jokaisella meistä on omanlaisensa keinot selvitä traumaattisen kokemuksen jälkeen. Moni trauman kokenut yrittää jatkaa elämäänsä ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Itsensä kiireisenä ja toimeliaana pitäminen on yksi keino, mutta se vie kuitenkin paljon energiaa, jos ahdistavat muistot painavat mieltä kaiken aikaa.  Vaikka kuinka haluaisi jättää traumaattiset kokemukset taaksensa, niin syvällä ns. järkiaivojemme alapuolelle on aivojen osa, jonka tehtävä on varmistaa henkiinjäämisemme ja se aivojen osa ei ole erityisen hyvä kieltämään, että mitään ei olisi tapahtunut. Vielä kauan sen jälkeen, kun traumaattinen kokemus on ohitse, se saattaa aktivoitua vähäisestäkin vaaran merkistä, käynnistää välittömästi häiriintyneet hermoverkot ja aiheuttaa valtavan stressihormoniryöpyn. Seurauksena on epämiellyttäviä tunteita, kuten esimerkiksi voimakkaita ruumiillisia tuntemuksia, vireystilan vaihteluita, ahdistusta, painajaisia, pelkotiloja, henkisen tyhjyyden tai poissaolon tunnetta, impulsiivista ja aggressiivista käyttäytymistä sekä univaikeuksia ja paniikkikohtauksia. Tällaiset traumaperäiset rektiot tuntuvat käsittämättömiltä ja musertavilta. Traumatisoituneet ihmiset eivät tunne hallitsevansa itseään, joten he pelkäävät vaurioituneensa ytimiään myöten niin pahasti, että paraneminen tuntuu heistä mahdottomalta.

Psyykkisen trauman, emotionaalisen kaltoinkohtelun ja laiminlyöntien vaikutuksia koskevan tiedon määrä on kasvanut valtavasti viime vuosien aikana tehtyjen neurotieteisiin liittyvien tutkimuksien aikana. Tutkimusten perusteella on havaittu, että psyykkinen trauma aiheuttaa konkreettisia fysiologisia muutoksia. Se lisää stressihormonien tuotantoa, ja muuttaa aivojen hälytysjärjestelmää, sekä järjestelmää, joka suodattaa olennaisen tiedon epäolennaisesta. Nämä muutokset selittävät, miksi traumatisoituneet ihmiset ovat niin virittyneitä aistimaan vaaroja kaikkialla, että heidän on vaikea virittäytyä viettämään tavallista leppoista arkea. Trauman vaikutus ulottuu kehossa jopa elintoimintoihin ja immuunijärjestelmään saakka.

Traumatisoivalla tapahtumalla  tarkoitetaan mitä tahansa ihmisen kokemaa uhkaavaa tilannetta, joka on fyysisen tai psyykkisen sietokyvyn ylittävää, äkillistä tai toistuvaa tilannetta, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa vain yhtä henkilöä (läheisen menetys, väkivallan kohteeksi joutuminen, lääketieteelliset toimenpiteet) tai vaikutuksen piiriin voi joutua perhe tai suurempi yhteisö  (liikenneonnettomuus, suuronnettomuus tms.) Yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman. Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä (esim. perheväkivalta, seksuaalinen kaltoinkohtelu, koulukiusaaminen/työpaikkakiusaaminen) aiheuttaa ns. II-tyypin trauman. 

Tapahtumien traumaattiset jälkivaikutukset eivät ilmene aina välittömästi oireet synnyttäneiden tapahtumien jälkeen. Oireet saattavat pysyä piilevinä, ja ne voivat lisääntyä vuosien, jopa vuosikymmenien kuluessa. Kuormittavan elämänvaiheen tai jonkun muun tapahtuman laukaisemana ne saattavat nousta yllättäen pintaan. Voi olla, että trauman alkuperäisestä syystä ei näy enää jälkeäkään, mutta arjessa tapahtununut näennäisesti vähäinen tapahtuma voi aiheuttaa samanlaisen äkillisen murtumisen, kuin yksittäinen suurempi katastrofi.
 
Traumapsykoterapian tavoitteena on asiakkaan vakauttaminen, hänen itseymmärryksensä lisääntyminen, toimintakyvyn koheneminen, sekä henkilökohtaisten voimavarojensa ja turvallisuuden tunteen vahvistuminen. Keho-orientoituneen traumapsykoterapian viitekehys on integratiivinen. Sen tavoitteena on, että traumaattiset kokemukset integroituisivat, eli sulautuisivat mielen ja kehon tasolla osaksi asiakkaan elämäntarinaa – turvallisesti ja asiakkaan kokemuksia kunnioittaen. Usein traumatisoivia kokemuksi omaava ihminen ihmettelee, miksi oma keho ikäänkuin pettää tai elää omaan elämäänsä, niin että sitä on vaikea ajatuksin kontrolloida (mm. jatkuva ylivireys, unettomuus, lamaantuminen, jyrkät mielialan muutokset ja heikentynyt kyky tulla toimeen stressin kanssa). Traumapsykoterapeutin erityisosaamiseen kuuluvat erilaisten traumaperäisten häiriöiden ja kehityksellisten, kompleksisten traumojen arviointi ja hoito - kiintymyssuhdetraumat, ylisukupolviset traumat, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) ja dissosiaatiohäiriöt. 

Voit varata ajan: mielenpuu(at)gmail.com